Chorizo-paprika-muffinit

Meillä on menossa jääkaapin tyhjennys viikonloppu, tai siis, nythän se on jo ihan loppusuoralla. Meille oli vihanneslokeroihin kertynyt järkyttävä määrä juureksia, joista loihdimme kalan (jonka otimme pakkasesta, eli tämä oli siis myös pakkasen tyhjennys viikonloppu) kyytipojaksi uunijuureksia! Alkuun Markus keitti ihanan maa-artisokkakeiton. Koska tarkoitukseni ei ole tehdä tästä nimenomaisesta blogista ruokablogia, päätin vain teidän kiusaksenne mainostaa, kuinka hyvää ruokaa minun Markukseni minulle loihti! ;-)

Jääkaapin tyhjennys suunnitelmiin kuuluivat alusta alkaen myös chorizo-paprika-muffinit, koska jääkaappiimme oli jäänyt muutama suippopaprika selkeästi odottelemaan näiden herkkujen leipomista! Tunti sitten sain muffinit uunista ja nyt niitä on jäljellä enää neljä, Markus siis ainakin piti maistamastaan! Ja pakko kyllä myöntää, että vaikken makkaroiden suuri ystävä olekaan, nämä kyllä upposivat minuunkin! Ohjeen pohjan löysin uusimmasta Maku-lehdestä, mutta muokkasin sitä hieman omien tarpeidemme mukaan!

P.s. Eilen sain vihdoin lääkäriltä "diagnoosin" omituisiin järkyttävän koviin maha- ja suolistokipuihin, jotka yleensä iskevät keskellä yötä, kun niitä kaikkein vähiten osaa odottaa. Diagnoosina ei ollutkaan sairaus (LUOJAN KIITOS!!!), vaan enemmänkin tila, joka vaatii elämäntapa(tai siis lähinnä ruokavalio-)muutoksia. Ajattelin tämänkin asian tiimoilta jossain vaiheessa postailla, koska pääasiassa tämän tilan hoito liittyy ruokaan ja erilaisiin valintoihin ruuan suhteen. Joten stay tuned!

Ainekset:

100g Chorizo-makkaraa viipaleina

3 yrttimarinoitua valkosipulinkynttä

1 punainen suippopaprika

1 tl oreganoa

1 tl basilikaa

4½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 dl emmental juustoraastetta

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

Päälle:

Emmental juustoraastetta

• Hienonna chrorizo ja valkosipulit sekä kuutio suippopaprika. Paista chorizo omassa rasvassaan, kunnes se on saanut vähän väriä. Lisää joukkoon valkosipuli sekä paprika. Paista hetki, mausta oreganolla ja basilikalla ja jäähdytä seos sen jälkeen hyvin.
• Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, suola, kermaviili, kananmunat sekä juustoraaste. Kaada joukkoon vielä chorizo-seos ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. 
• Laita pellille muffinssivuokia ja lusikoi taikina tasaisesti vuokiin. Laita päälle vielä reilusti juustoraastetta. Paista muffinsseja 225 asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. 
• Tarjoile muffinssit lämpimänä.

Siemenleipä

Heipä hei!

Työkiireet ovat taas vieneet bloggailuenergiat ja tämän päivityksen tänne saaminen kesti neljä päivää.. Tarkoituksenani oli se saattaa jo luettavaan kuntoon aiemmin tällä viikolla, jotta olisin tänään voinut päivitellä jo SEURAAVAN reseptin/idean teille testattavaksi! Nyt saatte sitä odotella vielä päivän tai pari, mutta kaunista ja maukasta pullaa kannattaakin odottaa! ;-)

Tämän hetken trendisana tuntuu olevan säästäminen. Näin joulun alla säästäminen ja priorisointi ainakin meidän taloudessamme on jatkuvasti kielen päällä. Olemme parin viikon päästä lähdössä unelmareissulle kiertämään pari Keski-Euroopan isoa kaupunkia ja itse suurena jouluihmisenä olen aivan innoissani ihanista ja isoista joulumarkkinoista, joilla pääsemme käymään. Lisäksi loma tulee meille molemmille todellakin tarpeeseen! Tämä on yksi syy, miksi olemme yrittäneet säästää lähestulkoon kaikessa mahdollisessa viimeisen kolmen viikon aikana. (Matkaa varten olemme kyllä rahamme säästäneet jo aikoja sitten, mutta reissuraha kuulostaa kyllä hyvältä, kun on Glühweinia ja panimoita yms tarjolla.)

Yksi säästämisen muodoistamme on ollut leivän leipominen aivan itse. Jauhot sun muut herkut maksavat kyllä kaupasta ostettuna aimo summan, mutta se määrä leipää, mikä niistä pusseista syntyy, on ihan uskomaton! Loppujen lopuksi leivän leipominen säästää pitkän pennin, kun sitä harrastaa säännöllisesti. Totta kai itsekin olemme jonkun kerran sortuneet ja hakeneet pussillisen paahtoleipää kaupasta, aina kun niitä tunteja ei vain tunnu olevan riittävästi vuorokaudessa. Mutta säästö se on pienikin säästö ja leipomalla itse leipämme olen toivonmukaan säästänyt meille rahat muutamaan höyryävään mukiin Glühweinia! 

Ainekset:

Juuri:

4 dl vettä

10 g hiivaa (itse laitoin n. 6 g eli ½ pss kuivahiivaa)

2 dl ruisjauhoja

2 dl grahamjauhoja

Lisäksi:

2 rkl siirappia

1 tl suolaa

2 rkl vettä

reilu ½ pss kuivahiivaa

1 dl auringonkukansiemeniä

10 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:

1 kananmuna

2 rkl unikonsiemeniä

2 rkl auringonkukansiemeniä

• Juurta varten sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon. Sekoita jauhot n. 25 asteiseen veteen. Anna juuren seistä huoneenlämmössä kuutisen tuntia.
• Sekoita juuren joukkoon siirappi, suola ja 42 asteisen veden joukkoon sekotettu hiiva (hiiva tulee olla sekoitettuna pieneen määrään jauhoja) sekä auringonkukansiemenet. Alusta taikinaan vehnäjauhot ja anna kohota kaksinkertaiseksi.
• Voitele leipävuoka ja pyöritä taikinasta tanko, jonka saa sopivasti sujautettua vuokaan. Anna kohota n. 15 minuuttia.
• Voitele pinta kananmunalla ja ripottele päälle siemenet. Vedä terävällä veitsellä muutama viilto leivän pintaan.
• Paista leipää ensin 250 asteisen uunin alatasolla noin 15 minuuttia. Laske sitten lämpötila 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä 25-30 minuuttia. Jäähdytä leipä ritilällä.

Isänpäivän kakku nro. 1 ja meidän pienen maailman murheet

Heippa hei kaikki sokerisormet!

Olen pahoillani, että en viime viikolla ehtinyt lainkaan bloggailla. Tarkoituksena kyllä oli, mutta välillä yliopisto-opiskelun, pääsykokeisiin laskemisen, töiden, urheilun, bloggailun ja leipomisen yhdistäminen tuntuu liian hankalalta yhtälöltä tälle naiselle. Eilen olin jo alkamassa kirjoittaa, kunnes tapahtui asioita, jotka olisivat mieluiten saaneet jäädä tapahtumatta, siksipä sitten oli vaan parempi jättää bloggaamatta, jälleen. Ajatelin nyt jakaa teidän kanssa osan mun pahasta mielestä ja huonosta tuurista, joten jos olet kiinnostunut vain reseptistä, ole hyvä ja skrollaa seuraavan pitkän tekstin yli, sieltä löytyy ihanan minttusuklaa-juustokakun resepti piristämään ankeaa syksyä! ;-) Mutta muut, jatkakaa siis lukemista...
 

Taustana kerron tähän, että asumme Turun itäisellä puolella, pyöräilymatkan päässä keskustasta. Asumme kahden suhteellisen ison tien risteyksessä kerrostalossa ja liikenne on useimmiten erittäin vilkasta. Pari kuukautta sitten Markuksen hieno uudehko fillari vietiin häijysti pyörätelineestä järkyttävän suurine lukkoineen päivineen. Pyörä on nostettu tylysti pakettiauton perään ja ajettu pois, ties kuinka kauas, muuta vaihtoehtoa ei valitettavasti ole. Pyörävarastosta kuulimme vasta eilen, kun meitä pieni joukko kokoontui pihalle eilisillan tapahtumien päätteeksi. Vuokraisäntä eikä liioin huoltomieskään ole meillä kyseisestä varastosta maininnut halaistuakaan salaa, minkä vuoksi olemme ajatelleet, että sellaista ei taloyhtiössä olekaan. (Olemme siis kolunneet kellarin viimeisenkin nurkan ja siellä varastoa ei ollut.) 

No, tulimme eilen illalla ihan tavallisesti Raumalta Turkuun, kannoimme koko "muuttokuorman" yläkertaan ja kaikki oli hyvin. Söimme normaalista iltapalaa ja aloin itse viritellä bloggailua varten kaiken valmiiksi. Ovikello kuitenkin soi noin puoli kymmenen aikaan ja itse liikaa kauhuelokuvia katsoneena sain jo tästä kunnon adrenaliiniboostin! Oven takana seisoi naapurin isäntä, joka tuli varovasti

kysymään, josko pyörätelineiden vieressä majaileva Yamaha Aerox skootteri on meidän omaisuuttamme. Ja kyllä, meillä on mopo Turussa, koska olemme köyhiä opiskelijoita, joilla ei ole varaa edes vuoden '87 Ladaan. Tai oikeastaan niihin vakuutuksiin. Ja sitäpaitsi, mopo on näppärä peli Turussa, uskokaa tai älkää. No, mopo siis tosiaan oli meidän ja naapurin isäntä kertoi ajaneensa jonkun random nilkin mopon päältä pois, koska tämä oli epäilyttävästi näprännyt virtalukkoa, jollain pienellä esineellä. Koska hän ei kuitenkaan ollut mopon omistajuudesta aivan varma, ei hän ollut uskaltanut alkaa poikaa ottaa kraiveleista kiinni, vaan päästänyt pelästyneen raukkaparan menemään. 

Olimme todella kiitollisia, että herra X ilmestyi ovellemme ja lupasi vielä tilaa autotallistaan, jottei varas palaisi takaisin yön aikana ja anastaisi mopoa itselleen. Markus sitten lähti tarjouksen saatuaan viemään mopoa talliin. Tässä vaiheessa olimme vielä suhteellisen huojentuneita ja ajattelimme, että huh huh, läheltäpä piti. VÄÄRIN. Varas oli jo ehtinyt runnomaan rattilukon aivan sijoiltaan, jolloin ohjauskin oli kärsinyt ja sarvet sojottivat oikealle, kun rengas eteni suoraan eteenpäin. Lisäksi tämä yhteiskunnan hylkiö oli tiirikoinut epäonnekkaasti koko lukkopesän rikki, joten mopo on tällä hetkellä täysin käyttökelvoton ja vakuutustädin puheiden mukaan lunastuskunnossa. Täysin ajokelvoton. Rikki. Hajalla. Voisin tässä välissä toivottaa sille mulkulle hyvää loppuelämää. Markus soitti poliisit paikalle ja heitä odotellessa vierähti tunnin verran aikaa. Ei tainnut olla poliisisetien lempikeikka tämä. Lisäksi mopoon ei ollut otettu kaskoa, joten vakuutus ei korvaa mitään. Voiko enää mikään mennä pieleen? Toivottavasti ei, koska tällä hetkellä tuon kaskottomuuden selviäminen on viimeisin vastoinkäyminen. 

Tässä siis vähän tarinaa sen taustalle, ettei blogimerkintää eilen syntynyt.

Nyt kuitenkin ihanan minttuisen isänpäiväkakun kimppuun! Viime jouluna sain sisareltani lahjaksi Hellapoliisin Herkkuleivonnaiset -kirjan, josta tämän ohjeen bongasin. Itselläni kakkuvuoka oli kuitenkin hieman tavallista suurempi, jolloin pohjataikinan ainemäärät jouduin tuplaamaan. Muuten edettiin ihan ohjeen mukaan ja hyvää tuli!

Ainekset:

Pohja:

350g Domino Minttu-keksejä

1 dl maitoa

2 rkl rypsiöljyä

Täyte:

5 liivatelehteä

2½ dl vispikermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2-3 tl vaniljasokeria (suurempi määrä kuin ohjeessa, koska tuorejuusto oli minulla maustamatonta eikä vaniljaa)

200g minttukrokanttisuklaata (Marabou)

2 rkl vettä

Pinnalle:

n. 1 dl viskikermaa jos vaikka kuitenkin visPikermaa kansalle :-D

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 pötkö suklaanappeja

vadelmia

pari Domino keksiä

sitruunamelissan lehtiä

• Hienonna keksit monitoimikoneessa pieneksi ja lisää joukkoon maito sekä öljy. Taputtele seos irtopohjavuoan pohjalle. 
• Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vispikerma ja vatkaa joukkoon tuorejuusto sekä vaniljasokeri. Sulata vesihauteessa suklaa ja lisää kerma-tuorejuustoseokseen.
• Kiehauta vesitilkka kattilassa ja lisää joukkoon puristetun pehmeät liivatteet. Sekoita tasaiseksi ja kaada sen jälkeen ohuena nauhana täyteseoksen joukkoon. Kaada täyte jääkaapissa olleen pohjan päälle ja laita koko paketti jääkaappiin yön ylitse. 
• Irrota kakku vuoasta ja koristele kermalla, suklaanapeilla, vadelmilla sekä parilla Domino keksillä.

Karpalo-Dumle-kuppikakut

Maku-lehden virallisessa viimeisessä numerossa, eli lokakuussa mainostamassani jenkki-teemaisessa lähdessä oli Babyshower-jutun yhteydessä karpalo-toffee-kuppikakkujen ohje, jota päätin jo lehden ensi kertaa käteen saadessani kokeilla. Ja kuppikakuistahan tuli aivan ihania, taikinakin oli niin hyvää, että pelkäsin jo hetken sen päätyvän muualle kuin uuniin paistumaan. Turkkilainen jogurtti teki taikinasta aivan taivaallista ja paiston aikana sulaneet Dumle-palaset tekivät siitä vielä ihanampaa. Ja vähän jäähtyneet kuppikakut vasta herkkuja olivatkin!! Tai sitten kuorrutuksen kanssa ehkä kuitenkin vielä parempia. En tiedä. Joka tapauksessa tämä resepti taikinavaiheesta lopulliseksi tuotteeksi kuorrutuksineen oli menestys jo syntyessään!! Suosittelen kaikille, tästä tuli nimittäin minun uusi vakkari kuppikakkuresepti!!

Aivan ihanaa isänpäivä viikonloppua kaikille, muistakaa helliä isejänne ihanilla makeilla herkuilla! Niistä minäkinä lupaan viimeistään heti alkuviikosta päivitellä reseptejä!

Ainekset:

150g pehmeää voita

1½ dl sokeria

3 munaa

1 prk turkkilaista jogurttia

3½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1½ dl Dumle-karkkeja pieneksi pilkottuna

1 dl kuivattuja karpaloita silputtuna (Ensi kerralla jätän nämä pois ja korvaan Dumle-karkeilla!!)

Kuorrutus:

200g tuorejuustoa

150g ranskankermaa

2 dl tomusokeria

Koristeluun:

1 dl Dumle-karkkeja paloiteltuna

• Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kulhossa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen muna-sokeriseokseen ja vatkaa sekaisin. Lisää jogurtti nuolulla sekoittaen.
• Yhdistä toisessa kulhossa kuivat aineet keskenään ja kääntele ne taikinaan kuivattujen karpaloiden sekä Dumle-karkkien kanssa. Älä vaivaa, ettei taikinaan muodostu sitkoa.
• Jaa taikina muffinssipellin kuoppiin asetettuihin muffinssivuokiin. Paista leivoksia 175-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Jäähdytä.
• Yhdistä kuorrutusta varten tuorejuusto, ranskankerma ja tomusokeri. Levitä seos kuppikakkujen päälle. Koristele karkeilla.
• Älä kuorruta kuppikakkuja etukäteen, jos niitä ei olla syömässä. Dumle-karkit alkavat nimittäin sulaa kuorrutteen päällä.

Maku-lehden erikoisnumero!!!!!!

Keskiviikkona postiluukusta oli tippunut kasa postia. Nostin koko kasan kovassa kiireessä keittiön työtasolle ja aloin hulluna siivota keittiötä, koska rakas kummityttöni vanhempineen oli tulossa hoitoon ja kyläilemään. Oli siis pakko siivota. Mutta kun vihdoin sain kaadettua vihreää teetä mukiin ja pääsin istahtamaan alas ja aloin selata pinoa mainoslehti kerrallaan, alta paljastui...Maku-lehti?!? Ensimmäinen ajatus oli, että toimituksessa oli käynyt joku moka, koska Maku-lehden seinäkalenterin mukaan, johon siis kaikkien lehtien ilmestymisajankohdat on kirjattu ylös, seuraava numero ilmestyisi vasta marras-joulukuun vaihteessa. Tätä numeroa ei oltu merkitty mihinkään. Se oli siis YLLÄTYSNUMERO. LEIVONTAnumero. Aivan ihana lehti. Olen selannut sen jo moneen kertaan läpi ja paneutunut tarkemmin noin puoleen lehdestä. 

Leipäreseptejä varten aloimme jo pikku hiljaa ostella aineksia. Muun muassa karpalo-cheddarleipä ja tanskalainen ruisleipä tulevat seuraavaksi kokeiluun. Lisäksi suklaa-pähkinäjuustokakku ja monet muut reseptit saivat jauhopeukalot kutiamaan. Lisäksi lehti sisälsi saksalaisen ruokalistan, joka koostui muun muassa aivan ihanan kuuloisesta perunakeitto reseptistä sekä Glühwein ohjeesta, nam nam nam! We'll see what happens!

Piimä-banaanikakku

Kuten jo banaanipannukakkujen yhteydessä mainitsin, Markus toi viime viikolla töistä ison muovikassillisen banaaneja! Itse syön aina banaanit lähes raakana enkä tavallisesti edes koske ns. kuolleisiin banaaneihin, joiksi nimitäin kaikkia banaaneja, jotka ovat ruskeiden pilkkujen peittämiä. En kuitenkaan tahtonut heittää yhtään banaania pois, joten käytin kaikki mahdolliset keinot hyväkseni, jotta saisin ne tuhottua. Söin jopa itse muutaman kuolleen banaanin, voin siis olla itsestäni ylpeä! :-D

Jääkaapissamme oli mallaslimpun jäljiltä vielä lähes litra piimääkin, joten päätin tehdä yhdistelmäkakun: piimäkakun ja banaanikakun kaikki parhaat puolet samassa vuoassa. Ja lopputulos oli herkullinen! Lisäksi kakku on erittäin helppo ja nopea tehdä, koska kaikki ainekset sekoitetaan vain keskenään eikä mitään tarvitse vatkata yleiskoneella kuohkeaksi vaahdoksi. Piimäkakku merkitsee minulle yleensä joulunpyhien herkuttelua, joten banaani piimäkakun joukossa teki kakusta vähemmän jouluisan ja ennemminkin normaalin banaanikakun makuisen! Eipä tarvinnut heittää mitään pois! ;-)

Ainekset:
4 dl piimää
2 dl sokeria
2 dl taloussiirappia
3 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
6 dl vehnäjauhoja
175 g voita
3 banaania

• Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka ja laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sulata voi mikrossa ja jäähdytä. Sekoita kuivat aineet keskenään. Muussaa banaanit lautaselle valmiiksi.
• Sekoita keskenään piimä, sokeri ja siirappi tasaiseksi massaksi. Lisää kuivat aineet piimäseokseen vatkaten. Lisää joukkoon banaanit ja lopuksi sulatettu voi. 
• Paista uunin alatasolla 50-60 minuuttia. Kumoa hiukan jäähtynyt kakku vuuastaan.

Suru-uutiset vanhasta blogista ja Hilla Neea Johannan ristiäiskakku

Tänään oli sekä iloinen että suruinen päivä. Ensinnäkin veljeni perheen uusi pieni tulokas sai ihanan nimen Hilla Neea Johanna ja minä sain kunnian leipoa kakun ristiäisiin. Koska Hilla syntyi 1.10.13 ja lehdet olivat jo alkaneet tippua puista ja saada muutenkin kaunista ruskaväriä, halusin tehdä ristiäiskakustakin syksyisen. Lopputulos oli sellainen kuin kuvittelinkin, mutta toteutus jopa hieman parempi, kuin uskalsin edes toivoa! Pieni Hilla kakun päällä leppäkerttupuvussa. <3

Sitten ne suru-uutiset. Blogit.fi palvelimelta tuli sähköpostia koskien aikaisempaa blogiani. Sähköpostiviesti sisälsi kehotuksen kerätä kaikki tärkeä tieto blogista pois, sillä palvelin on sulkeutumassa 3.11.13. Olen siis käynyt blogini tyhjentämässä ja tänään se on hävinnyt lopullisesti bittiavaruuteen. Jos jotakuta on jäänyt kiinnostamaan joku päivitys vanhasta blogistani, tai joku haluaa, että päivitän jonkun vanhan blogini päivityksistä tänne, niin viestiä voi laittaa alle. Nyt eletään siis sokerisorsa.blogspot.fi aikaa ja frutti.blogit.fi jää unholaan. Vähän niinkuin puhtaalta pöydältä aloittaisi!

Hauskaa marraskuuta kaikille!

Ainekset:

Kakkupohja:

6 kananmunaa

sokeria

vehnäjauhoja

perunajauhoja

leivinnjauhetta

Mansikkamousse:

1 pakastepurkki mansikoita

1 prk mascarponea

tomusokeria

3 liivatelehteä

1 prk Flora vispiä

sokeria

mansikka-raparperihillo

Vaniljakreemi:

6 dl kylmää vettä

2 dl vaniljakreemijauhetta

Päälle:

Vaahtokarkin makuista sokerimassaa

Marsipaanikoristeita

elintarvikeliimaa

Tavallisesti en leivo tällä ohjeella kakkupohjaa, mutta koska unohdin Ullan unelman Ulla Svenskin tekemän Unelmakakut - kirjan kotiin enkä voinut sitä täydellistä kakkupohja reseptiä käyttää, leivoin tämän meidän mummin käyttämällä ohjeella. Ensi kerralla saatte Ulla Svenskin kakkupohjareseptin, koska se onnistuu aina!

• Mittaa kananmunat korkeaan lasiin. Mittaa samanlaiseen lasiin kananmunalasin viereen samanverran sokeria, kuin kananmuniakin on. Kaada sokeri vatkauskulhoon ja mittaa sokerilasiin jälleen yhtä paljon jauhoseosta kuin on kananmuniakin. Mittaa lasiin siis ensin 3/4 kananmunien määrästä vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja. Mittaa päälle noin 1½ tl leivinjauhetta ja sekoita jauhot keskenään. 
• Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi valkoiseksi vaahdoksi. Siivilöi jauhot taikinaan ja sekoita varovasti nuolijalla sekaisin. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka ja paista kakkua 175 asteessa, kunnes hammastikkuun ei kakkua kokeiltaessa tartu raakaa kakkupohjaa. Jäähdytä kakku hyvin ennen täyttöä.
• Vaniljakreemiä varten (Sallisen vaniljakreemijauhe) vatkaa kylmää vettä ja kreemijauhetta 5 min sähkövatkaimella. Laita kylmään odottamaan kakun täyttämistä.
• Mansikkamoussea varten sulata pakastemansikat (omani olivat tänä kesänä pakastettuja suomalaisia makeita mansikoita) ja muussaa haarukalla niiden rakenne rikki. Sekoita voimakkaasti joukkoon mascarpone sekä siivilöity tomusokeri (määrä oman maun mukaan). Liota liivatelehtiä noin 5 minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna vesitilkka kattilassa ja sekoita joukkoon valutetut liivatelehdet. Valuta liivateseos ohuena nauhana mansikka-mascarponeseoksen joukkoon samalla kokoajan sekoittaen. Vatkaa purkillinen kermaa vaahdoksi ja mausta sokerilla oman maun mukaan. Sekoita kermavaahto ja mascarponevaahto keskenään.
• Leikkaa kakku kolmeen tai neljään osaan. Täytä ensimmäinen kerros vaniljakreemillä ja mansikka-raparperihillolla. Laita päälle seuraava kerros ja täytä se mansikkamoussella. Jos olet leikannut pohjan neljään osaan, täytä seuraava kerros jälleen kremeillä ja hillolla. Laita kansi kakun päälle. Itse teen kakun täyttämisen aina reunavuokaan, jonka saan kiristettyä aina juuri tekemäni kakun kokoiseksi. Tällöin mousse ei lähde valumaan reunoja pitkin. Laita kakku kylmään odottamaan kuorrutusta (ja täytteen hyytymistä) mielellään seuraavaan päivään saakka.
• Päällystä kakku kevyesti vaniljakreemillä. Kauli sokerimassa sopivan kokoiseksi levyksi ja nosta kakun päälle. Tasoittele käsin tai tasoittamiseen tarkoitetuilla teloilla. Koristele marsipaanikoristeilla (elintarvikeliimalla voi liimata koristeet kakkuun, jolloin ne eivät lähde kuljetettaessa pois paikoiltaan!!). Voila!