Grasshopper pie
Hävettää jälleen, että en ole juurikaan ehtinyt tulla tänne kirjoittelemaan, mutta pänttäämisestä irrottautuminen tähän aikaan vuodesta alkaa tuntua jo ylivoimaisen vaikealta. Kun on pitänyt päättää fysiikan/kemian laskujen ja bloggailun välillä, on pakko tunnustaa, että laskeminen on tässä stressipäässä vienyt voiton. Ja valitettavasti tämä tulee vielä pahenemaan, pyydän siis jo nyt anteeksi sitä, että keväästä tulee blogin kuolema, ainakin pieneksi hetkeksi. Kun pääsykokeeyt sun muut ovat vihdoin ohi, aion jatkaa entiseen malliin. Nyt kuitenkin toistaiseksi joudutte tyytymään hyvin vähään ja omia reseptejä näkyy blogissa toistaiseksi aika vähän.
Viime viikonloppuna menimme kummieni luokse syömään (suurkiitokset vielä kutsusta!!). Joulun aikaan emme ehtineet henk.koht. nähdä, koska olin jouluaattonakin vielä töissä, minkä vuoksi en ehtinyt antaa joululahjaani heille. Mahdollisuus kuitenkin tarjoutui nyt tammikuun lopulla ja päätin leipoa heille tänä vuonna jotain hieman erilaista. Olin jo kauan sitten nähnyt Pullahiiren leivontablogissa reseptin Grasshopper pie:sta ja olin halunnut kokeilla sitä. Kahdelle hengelle kokatessa iso piiras on kuitenkin aivan liian paljon, varsinkin, kun pieni fitnesskärpänen on käynyt meitä kumpaakin puraisemassa. Nyt sain kuitenkin testata piirakkaa ja jäljelle jääneistä aineksista sain tehtyä vielä pikkuriikkisen kakun Markukselle ja pari jälkkäri leivonnaista vanhemmilleni.
Piirakka oli uskomattoman helppo tehdä ja pystyin ilmeisesti välttämään kaikki sen tekemiseen liittyvät sudenkuopat, koska täyte ei leikkaantunut ja hyytyi aivan täydellisesti. Lisäksi sain täytteeseen jäämään pienen (hyvin pienen) alkoholin maun, mikä mielestäni kuuluu piirakkaan. Täytteestä tuli ihanan pehmeä ja minttuinen ja liivatteen puuttumisen oikeasti huomasi!! Tavallisesti täytteistä tulee jossain määrin kumisia ja joskus jopa inhottavasti narskuvia, unohtamattakaan epäonnistuneiden versioiden liivate-niru-naruja täytteen joukossa, yök! Nyt täyte kuitenkin oli taivaallisen pehmeä ja täyteläinen ja ainoastaan suli suuhun! Kiitos vaahtokarkit!
Ainekset:
Pohja:
360 g Domino-keksejä
60 g voita
Täyte:
175 g vaahtokarkkeja
1 dl maitoa
1 dl minttulikööriä (vihreää)
5 dl vispikermaa
vihreää elintarvikeväriä
Päälle:
Tummaa suklaata
kermavaahtoa
- Sulata voi mikrossa. Murskaa keksit monitoimikoneessa pieneksi murskaksi ja sekoita voi keksimurun joukkoon. Painele seos irtopohjavuuan pohjalle ja aseta vuoka kylmään täytteen valmistamisen ajaksi.
- Mittaa kattilaan vaahtokarkit, maito sekä minttulikööri. Kuumenna seos kiehuvaksi ja sekoittele kunnes vaahtokarkit ovat kauttaaltaan sulaneet nesteen joukkoon. Kaada seos kulhoon ja kylmennä joko jääkaapissa välillä sekoitellen tai kuten minä tein, ulkona -20 asteen lämpötilassa välillä sekoitellen.
- Vatkaa jäähtymisen aikana kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon hieman vihreää elintarvikeväriä. Nostele kerma jäähtyneen vaahtokarkkiseoksen joukkoon, sekoittele varovasti ja kaada täyte pohjan päälle. Siloittele täyte, Nosta piiras jähmettymään jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi.
- Koristele jäähtynyt piirakka suklaaraasteella/-lastuilla ja kermapursotuksilla.
Hävettää jälleen, että en ole juurikaan ehtinyt tulla tänne kirjoittelemaan, mutta pänttäämisestä irrottautuminen tähän aikaan vuodesta alkaa tuntua jo ylivoimaisen vaikealta. Kun on pitänyt päättää fysiikan/kemian laskujen ja bloggailun välillä, on pakko tunnustaa, että laskeminen on tässä stressipäässä vienyt voiton. Ja valitettavasti tämä tulee vielä pahenemaan, pyydän siis jo nyt anteeksi sitä, että keväästä tulee blogin kuolema, ainakin pieneksi hetkeksi. Kun pääsykokeeyt sun muut ovat vihdoin ohi, aion jatkaa entiseen malliin. Nyt kuitenkin toistaiseksi joudutte tyytymään hyvin vähään ja omia reseptejä näkyy blogissa toistaiseksi aika vähän.
Viime viikonloppuna menimme kummieni luokse syömään (suurkiitokset vielä kutsusta!!). Joulun aikaan emme ehtineet henk.koht. nähdä, koska olin jouluaattonakin vielä töissä, minkä vuoksi en ehtinyt antaa joululahjaani heille. Mahdollisuus kuitenkin tarjoutui nyt tammikuun lopulla ja päätin leipoa heille tänä vuonna jotain hieman erilaista. Olin jo kauan sitten nähnyt Pullahiiren leivontablogissa reseptin Grasshopper pie:sta ja olin halunnut kokeilla sitä. Kahdelle hengelle kokatessa iso piiras on kuitenkin aivan liian paljon, varsinkin, kun pieni fitnesskärpänen on käynyt meitä kumpaakin puraisemassa. Nyt sain kuitenkin testata piirakkaa ja jäljelle jääneistä aineksista sain tehtyä vielä pikkuriikkisen kakun Markukselle ja pari jälkkäri leivonnaista vanhemmilleni.
Piirakka oli uskomattoman helppo tehdä ja pystyin ilmeisesti välttämään kaikki sen tekemiseen liittyvät sudenkuopat, koska täyte ei leikkaantunut ja hyytyi aivan täydellisesti. Lisäksi sain täytteeseen jäämään pienen (hyvin pienen) alkoholin maun, mikä mielestäni kuuluu piirakkaan. Täytteestä tuli ihanan pehmeä ja minttuinen ja liivatteen puuttumisen oikeasti huomasi!! Tavallisesti täytteistä tulee jossain määrin kumisia ja joskus jopa inhottavasti narskuvia, unohtamattakaan epäonnistuneiden versioiden liivate-niru-naruja täytteen joukossa, yök! Nyt täyte kuitenkin oli taivaallisen pehmeä ja täyteläinen ja ainoastaan suli suuhun! Kiitos vaahtokarkit!
Ainekset:
Pohja:
360 g Domino-keksejä
60 g voita
Täyte:
175 g vaahtokarkkeja
1 dl maitoa
1 dl minttulikööriä (vihreää)
5 dl vispikermaa
vihreää elintarvikeväriä
Päälle:
Tummaa suklaata
kermavaahtoa
- Sulata voi mikrossa. Murskaa keksit monitoimikoneessa pieneksi murskaksi ja sekoita voi keksimurun joukkoon. Painele seos irtopohjavuuan pohjalle ja aseta vuoka kylmään täytteen valmistamisen ajaksi.
- Mittaa kattilaan vaahtokarkit, maito sekä minttulikööri. Kuumenna seos kiehuvaksi ja sekoittele kunnes vaahtokarkit ovat kauttaaltaan sulaneet nesteen joukkoon. Kaada seos kulhoon ja kylmennä joko jääkaapissa välillä sekoitellen tai kuten minä tein, ulkona -20 asteen lämpötilassa välillä sekoitellen.
- Vatkaa jäähtymisen aikana kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon hieman vihreää elintarvikeväriä. Nostele kerma jäähtyneen vaahtokarkkiseoksen joukkoon, sekoittele varovasti ja kaada täyte pohjan päälle. Siloittele täyte, Nosta piiras jähmettymään jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi.
- Koristele jäähtynyt piirakka suklaaraasteella/-lastuilla ja kermapursotuksilla.
Isänpäivän kakku nro. 1 ja meidän pienen maailman murheet
Heippa hei kaikki sokerisormet!
Olen pahoillani, että en viime viikolla ehtinyt lainkaan bloggailla. Tarkoituksena kyllä oli, mutta välillä yliopisto-opiskelun, pääsykokeisiin laskemisen, töiden, urheilun, bloggailun ja leipomisen yhdistäminen tuntuu liian hankalalta yhtälöltä tälle naiselle. Eilen olin jo alkamassa kirjoittaa, kunnes tapahtui asioita, jotka olisivat mieluiten saaneet jäädä tapahtumatta, siksipä sitten oli vaan parempi jättää bloggaamatta, jälleen. Ajatelin nyt jakaa teidän kanssa osan mun pahasta mielestä ja huonosta tuurista, joten jos olet kiinnostunut vain reseptistä, ole hyvä ja skrollaa seuraavan pitkän tekstin yli, sieltä löytyy ihanan minttusuklaa-juustokakun resepti piristämään ankeaa syksyä! ;-) Mutta muut, jatkakaa siis lukemista...
Taustana kerron tähän, että asumme Turun itäisellä puolella, pyöräilymatkan päässä keskustasta. Asumme kahden suhteellisen ison tien risteyksessä kerrostalossa ja liikenne on useimmiten erittäin vilkasta. Pari kuukautta sitten Markuksen hieno uudehko fillari vietiin häijysti pyörätelineestä järkyttävän suurine lukkoineen päivineen. Pyörä on nostettu tylysti pakettiauton perään ja ajettu pois, ties kuinka kauas, muuta vaihtoehtoa ei valitettavasti ole. Pyörävarastosta kuulimme vasta eilen, kun meitä pieni joukko kokoontui pihalle eilisillan tapahtumien päätteeksi. Vuokraisäntä eikä liioin huoltomieskään ole meillä kyseisestä varastosta maininnut halaistuakaan salaa, minkä vuoksi olemme ajatelleet, että sellaista ei taloyhtiössä olekaan. (Olemme siis kolunneet kellarin viimeisenkin nurkan ja siellä varastoa ei ollut.)
No, tulimme eilen illalla ihan tavallisesti Raumalta Turkuun, kannoimme koko "muuttokuorman" yläkertaan ja kaikki oli hyvin. Söimme normaalista iltapalaa ja aloin itse viritellä bloggailua varten kaiken valmiiksi. Ovikello kuitenkin soi noin puoli kymmenen aikaan ja itse liikaa kauhuelokuvia katsoneena sain jo tästä kunnon adrenaliiniboostin! Oven takana seisoi naapurin isäntä, joka tuli varovasti
kysymään, josko pyörätelineiden vieressä majaileva Yamaha Aerox skootteri on meidän omaisuuttamme. Ja kyllä, meillä on mopo Turussa, koska olemme köyhiä opiskelijoita, joilla ei ole varaa edes vuoden '87 Ladaan. Tai oikeastaan niihin vakuutuksiin. Ja sitäpaitsi, mopo on näppärä peli Turussa, uskokaa tai älkää. No, mopo siis tosiaan oli meidän ja naapurin isäntä kertoi ajaneensa jonkun random nilkin mopon päältä pois, koska tämä oli epäilyttävästi näprännyt virtalukkoa, jollain pienellä esineellä. Koska hän ei kuitenkaan ollut mopon omistajuudesta aivan varma, ei hän ollut uskaltanut alkaa poikaa ottaa kraiveleista kiinni, vaan päästänyt pelästyneen raukkaparan menemään.
Olimme todella kiitollisia, että herra X ilmestyi ovellemme ja lupasi vielä tilaa autotallistaan, jottei varas palaisi takaisin yön aikana ja anastaisi mopoa itselleen. Markus sitten lähti tarjouksen saatuaan viemään mopoa talliin. Tässä vaiheessa olimme vielä suhteellisen huojentuneita ja ajattelimme, että huh huh, läheltäpä piti. VÄÄRIN. Varas oli jo ehtinyt runnomaan rattilukon aivan sijoiltaan, jolloin ohjauskin oli kärsinyt ja sarvet sojottivat oikealle, kun rengas eteni suoraan eteenpäin. Lisäksi tämä yhteiskunnan hylkiö oli tiirikoinut epäonnekkaasti koko lukkopesän rikki, joten mopo on tällä hetkellä täysin käyttökelvoton ja vakuutustädin puheiden mukaan lunastuskunnossa. Täysin ajokelvoton. Rikki. Hajalla. Voisin tässä välissä toivottaa sille mulkulle hyvää loppuelämää. Markus soitti poliisit paikalle ja heitä odotellessa vierähti tunnin verran aikaa. Ei tainnut olla poliisisetien lempikeikka tämä. Lisäksi mopoon ei ollut otettu kaskoa, joten vakuutus ei korvaa mitään. Voiko enää mikään mennä pieleen? Toivottavasti ei, koska tällä hetkellä tuon kaskottomuuden selviäminen on viimeisin vastoinkäyminen.
Tässä siis vähän tarinaa sen taustalle, ettei blogimerkintää eilen syntynyt.
Nyt kuitenkin ihanan minttuisen isänpäiväkakun kimppuun! Viime jouluna sain sisareltani lahjaksi Hellapoliisin Herkkuleivonnaiset -kirjan, josta tämän ohjeen bongasin. Itselläni kakkuvuoka oli kuitenkin hieman tavallista suurempi, jolloin pohjataikinan ainemäärät jouduin tuplaamaan. Muuten edettiin ihan ohjeen mukaan ja hyvää tuli!
Ainekset:
Pohja:
350g Domino Minttu-keksejä
1 dl maitoa
2 rkl rypsiöljyä
Täyte:
5 liivatelehteä
2½ dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2-3 tl vaniljasokeria (suurempi määrä kuin ohjeessa, koska tuorejuusto oli minulla maustamatonta eikä vaniljaa)
200g minttukrokanttisuklaata (Marabou)
2 rkl vettä
Pinnalle:
n. 1 dl viskikermaa jos vaikka kuitenkin visPikermaa kansalle :-D
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 pötkö suklaanappeja
vadelmia
pari Domino keksiä
sitruunamelissan lehtiä
- Hienonna keksit monitoimikoneessa pieneksi ja lisää joukkoon maito sekä öljy. Taputtele seos irtopohjavuoan pohjalle.
- Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vispikerma ja vatkaa joukkoon tuorejuusto sekä vaniljasokeri. Sulata vesihauteessa suklaa ja lisää kerma-tuorejuustoseokseen.
- Kiehauta vesitilkka kattilassa ja lisää joukkoon puristetun pehmeät liivatteet. Sekoita tasaiseksi ja kaada sen jälkeen ohuena nauhana täyteseoksen joukkoon. Kaada täyte jääkaapissa olleen pohjan päälle ja laita koko paketti jääkaappiin yön ylitse.
- Irrota kakku vuoasta ja koristele kermalla, suklaanapeilla, vadelmilla sekä parilla Domino keksillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti